Busan – Soul

Lautalla vietetyn yön jälkeen heräsimme Busanista. Kävin kannella katsastamassa näkymät kaupunkiin. Olimme taas uudessa paikassa, josta emme tienneet juuri mitään. Uusi maa, uusi kieli ja uusi valuutta. Poistuimme lautalta viimeisten matkustajien joukossa ja pyörämme olivat jo terminaalissa odottamassa. Matka oli helppo siinä mielessä, että pyörille ei tarvinnut tehdä mitään. Virkailijat ihmettelivät hieman, kun rahtasimme laukkujamme pitkin terminaalia ennen kuin saimme pyörät pakattua.

Pääsimme ulos satamasta helposti, mutta emme oikeastaan tienneet minne päin meidän pitäisi lähteä etenemään. Jatkoimme rantaa pitkin vähän matkaa ja jäimme tien varteen neuvottelemaan. Valitsimme tien, joka näytti vilkkaalta. Motivaatiota pyöräillä kaupungin keskustaan ei ollut vielä niin aikaisin aamulla, joten koukkasimme kukkulan laella sijainneeseen puistoon. Puistossa oli patsaita ja jonkinlainen palatsi, mutta ei tullut mentyä rakennuksen sisälle asti.

Saimme pian ensimmäisen kosketuksen Etelä-Korean kahvilakulttuuriin. Olin kuullut, että kahvilat ovat erittäin suosittuja Koreassa ja että niitä ei tarvitse kovin pitkään etsiä. Löysimme amerikkalaistyylisen kahvilan, jossa oli nettiyhteys. Katselimme ikkunan läpi kadunkulman kirjakauppiaita, jotka availivat putiikkejaan. Pohdiskelimme kartan äärellä sopivaa reittiä ulos kaupungista.

Shimonoseki to Busan

Busan

Nälkä yllätti ja jatkoimme lounaalle kaupungin keskustaan. Poikkesimme china towniin, josta meitä oli varoiteltu. Päivänvalossa paikka ei näyttänyt mitenkään erityisen epäilyttävältä. Erikoista oli se, että monet kyltit olivat myös venäjäksi. Busan on vilkas satamakaupunki, joten se voi olla syy kansainvälisyyteen. En tiedä selittääkö se venäläisiä mustissa mersuissa, mutta aina voi käyttää mielikuvitusta. Ruokaa sieltä ei löytynyt, mutta vähän matkan päästä pääkadulta löysimme vihdoin sopivan ravintolan. Hintataso oli jokseenkin edullinen, mutta ruokalistan lukemisesta ei tullut mitään.

Pääsimme kaupungin laitamille ja löysimme etsimämme pyörätien. Koreassa on panostettu pyöräilyyn erittäin paljon viimevuosina ja maasta löytyy nykyään kattava pyöräteiden verkosto. Pyörätiet seurailevat neljän joen rantoja ja niitä pitkin pääsee pääkaupunkiin saakka. Kaupunkiliikenteen jälkeen pyörätiellä ajaminen sopi meille hyvin. Tapasimme pyörämatkalla olevan kaksilapsisen perheen ja jäimme juttelemaan heidän kanssaan vähäksi aikaa. Vanhempi lapsi oli energinen ja olisi halunnut leikkiä eikä yhteisen kielen puute hidastanut poikaa ollenkaan.

Cycling family

Pyöräilimme pimeän tuloon saakka. Pysähdyimme pienen kaupungin kahvilaan iltapalalle, mutta Paris Baguette -niminen kahvila-leipomo ei lunastanut odotuksia. Päätimme jatkaa eteenpäin. Sopivaa leiripaikkaa ei näkynyt vähään aikaan, mutta sitten huomasimme moottoritien toisella puolella sijainneen ison stadionin. Japanissa meillä oli yleensä ollut hyvä tuuri urheilupyhättöjen suhteen ja päätimme käydä katsomassa lähempää.

Stadionin ympäristössä oli vielä ihmisiä emmekä viitsineet pystyttää telttaa nurmikolle eikä parkkipaikkakaan tuntunut hyvältä idealta. Lopulta päätimme leiriytyä stadionin sisään johtavalle rampille. Se sijaitsi katutason yläpuolella näkösuojassa ja tarjosi hyvän tasaisen alustan teltalle.

Camping on the wheelchair ramp

Herättyämme hoidimme aamutoimet stadionilla ja jatkoimme matkaa. Pyöräilimme koko aamupäivän ja pysähdyimme lounaalle pieneen kylään. Yritin nostaa rahaa pankkiautomaateista, mutta yhdestäkään ei saanut käteistä ulos ulkomaisella kortilla. En ollut nostanut käteistä kuin vähän ensimmäisen päivän tarpeisiin Busanissa ja olimme unohtaneet koko asian. Söimme nuudeleita pienessä ravintolassa viimeisillä rahoillamme.

Pyöräilimme iltaan saakka ja löysimme pienen kylän laidalta kunnantalon, jonka edustalla oli paviljonki. Olimme kuulleet näistä rakennelmista ja kyseinen katos vaikutti erinomaiselta telttapaikalta. Pystyttelimme telttaa äänettömästi ja huomasimme naapurin hoipertelevan kotiin suhteellisen kovassa tuiskeessa. Mieheltä jäi pyörämatkailijat huomaamatta.

Aamulla näimme kuitenkin naapurin verhojen heiluvan ja pian mies tulikin puntaroimaan matkalaisia. Jutustelusta ei tullut mitään kielimuurin takia eikä naapurin happikaan ollut kovin hyvä heti aamusta. Illanvietosta toipuva sankari avasi kuitenkin kunnantalon oven ennen kuin lähti takaisin kotiinsa. Me otimme sen merkkinä vieraanvaraisuudesta ja menimme sisälle keittämään teetä. Vähän ajan päästä ohi kulkeva farmari tuli ihmettelemään, että millä asialla me olemme. Päätimme jatkaa suosiolla matkaa sen enempää pahennusta herättämättä.

We'll have what they are having

Silver Linings

Community buildings for camping

Pyöräilimme seuraavaan kylään, jonka ruokakaupassa ostokset pystyi maksamaan kortilla. Käteisen puute oli kuitenkin ongelma ja päätimme kääntyä seuraavaan isoon kaupunkiin, Daeguun. Sinne oli muutaman tunnin matka. Perille päästyämme etsimme keskustaa ja olimme yllättyneitä kaupungin vilskeestä.

Löysimme ostoskeskuksen, mutta sen ruokatarjonta oli olematonta. Jätimme pyörät parkkiin ja lähdimme etsimään syötävää kävellen. Päädyimme vilkkaille ostoskaduille ja pian ravintoloista oli jo ylitarjontaa. Ravintola, jonne päädyimme, vaikutti mielenkiintoiselta, sillä ruoka valmistettiin pöydässä itse. Tilaamisen jälkeen tarjoilija viritteli pannun kuumaksi ja silppusi ainekset pannulle. Ruoka oli kuitenkin niin tulista, että makuja ei enää oikein erottanut.

Etsimme keskustasta stadionin, jonka ympäristöön ajattelimme leiriytyä. Stadionin nurkilla meille kävi selväksi, että leiriytymisestä ei tulisi mitään. Peli oli yhä käynnissä ja kaikki parkkipaikat olivat täynnä autoja. Seuraava vaihtoehto oli iso puisto. Puiston portti oli kiinni, mutta puiston reunalla olevan rakennuksen edessä oli tyhjä parkkipaikka, joka vaikutti sopivalta telttapaikalta.

Unet jäivät vähiin, sillä noin neljän aikaan aamuyöllä teltan ympäriltä alkoi kuulua askeleita ja puhetta. Kuulimme myös käsien taputtelua ja kovaäänistä räkimistä. Tajusimme, että kyseessä oli jonkinlainen aamujumpparituaali. Nukkumisesta ei tullut mitään, koska porukka tuntui lisääntyvän. Nousimme ylös ja puisto oli pian aivan täynnä jumppaajia, sulkapallonpelaajia ja muita aamuvirkkuja kirkkaanvärisissä ulkoiluvaatteissaan. Näky oli jokseenkin epätodellinen. Poistuimme paikalta huonosti nukkuneena ja lähdimme polkemaan ulos kaupungista. Kaupungin reunamilla pysähdyimme syömään aamupalaa. Korealainen riisipuuro oli yllättävän hyvää.

Rice Porridge

Myöhemmin samana päivänä löysimme takaisin joen varren pyörätielle paikallisen maastopyöräilijän avustuksella. Hän tiesi nopeimman reitin asuinalueiden läpi ja vei meidät muutaman kilometrin päähän ihmetellen, että kuinka pysyimme hänen vauhdissaan lastatuilla pyörillä. Tosiasiassa emme olisi varmasti pysyneet jos hän olisi päättänyt ajaa nopeampaa.

Illan suussa satoi hieman ja mietiskelimme sopivaa leiripaikkaa. Kuin tilauksesta tuli pienen kaupungin laitamilla vastaan tasainen ruohokenttä. Kentällä pelataan paikallista kroketin tyylistä peliä, joka vaikutti olevan varttuneemman väestön suosiossa. Kentän laidalla oli pari rakennusta sekä vesihanat ja vessat. Pystytimme teltan kentän nurkkaan mahdollisimman nopeasti, ettei sisäteltta olisi kastunut alkavassa vesisateessa.

Aamulla sade ropisi vielä teltan kattoon ja hidasti lähtöämme. Laitoimme teltan nopeasti kasaan ja pakkasimme sen läheisen katoksen alla. Pyöräilimme pienen kaupungin keskustaan etsimään aamupalaa. Aseman lähettyvillä näimme pienen ravintolan, joka vaikutti olevan paikallisten suosiossa. Tilasimme annokset seinällä olevien kuvien perusteella. Pikkukaupungissa vaikutti olevan kansainvälinen tunnelma, sillä bongasimme useita intialaisia ja kaakkois-aasialaisia. Ehkäpä nämä ihmiset olivat tulleet töihin lähellä sijainneisiin elektroniikkatehtaisiin.

Playing Field

Pienen kaupungin pääkadulla oli useita ulkoiluvaateliikkeitä ja se vahvisti käsitystämme siitä, että tekniset ulkoiluvaatteet ovat jo lähes kansallispuvun asemassa Koreassa. Paikallisia tuotemerkkejä on useita ja toimiala on kasvanut räjähdysmäisesti ihmisten vapaa-ajan ja varallisuuden lisääntyessä. Yksi näistä paikallisista merkeistä mainosti iskulauseella ”Inspired by Finland”. En tiedä millaista inspiraatiota Suomesta oli haettu. Bussilasteittain ihmisiä matkustaa joka viikonloppu kaupunkien ulkopuolelle vaeltamaan ja viettämään aikaa ulkona. Kukaan ei halua erottua joukosta, joten kaikkien on hankittava viimeisintä muotia olevat retkeilyvaatteet ja kiipeilysauvat, vaikka niille ei sen kummemmin käyttöä olisikaan.

Outdoor Craze

Ulkoilu ja retkeily vaikuttaa olevan kuitenkin jo vanha juttu pyöräilyyn verrattuna. Etelä-Koreassa on havaittavissa pyöräilybuumi, jota hallitus on halunnut tukea rakentamalla pyöräteitä suurten jokien varsille. Nämä reitit ovat melko uusia, mutta jo nyt erittäin suosittuja. Pyöräteillä näkee kalliita maantie- ja maastopyöriä ja monet kuskit ovat pukeutuneet pyöräilyvaatteisiin. Pienistä yksityiskohdista kuitenkin näkee, että kaikki eivät ole vielä kovin kokeneita pyöräilijöitä.

Harvinaista pyöräilyreittien suunnittelussa on se, että myös pyörämatkailijoiden tarpeita on huomioitu. Reitellä on opasteita ja karttoja tasaisin välein. Matkan varrella on myös paljon levähdyspaikkoja ja vessoja. Parhaiten varustellussa paikassa näimme telttapaikkojen lisäksi myös tiskauspisteet ja suihkut. Näimme myös pyörille tarkoitettuja säilytyslokeroita, joiden sisälle olisi mahtunut retkipyörä laukkuineen.

Yksi mielenkiintoinen hanke on pyöräilypassi, johon kerätään leimoja pyöräteiden tarkastuspisteiltä. Osa porukasta ottaa homman tosissaan ja pyöräilee ympäri maata keräämässä näitä leimoja, jotta saavat passin täyteen. Saavutuksesta on luvassa mitali.

Stamping For Medal

Korean Bike Passport

Bike Lockers

Service Area

4 Rivers Bike Path

Odottelimme kahvilassa sateen loppumista lounaaseen saakka. Menimme takaisin samaan pieneen ravintolaan syömään riisikulhot ennen kuin jatkoimme matkaa. Vettä satoi iltaan saakka. Ohitimme ison kaupungin ja poljimme joen rantaa pitkin. Valinta ei ollut paras mahdollinen, sillä pyörätien toisella puolella virtasi joki ja toisella puolella oli kukkulanrinne, jolle ei voinut leiriytyä. Ei auttanut muuta kuin jatkaa matkaa pimeässä. Mietimme jo pienen levähdyspaikan katoksen alle jäämistä, mutta se oli aivan liian pieni teltallemme.

Good To Know

Parin tunnin jälkeen tulimme pieneen kylään ja mutkan takaa paljastui kunnantalo, jonka edessä oli jo aiemmin tutuksi tullut paviljonkirakennelma. Täydellistä. Pysähdyimme rakennuksen luo ja olimme aikeissa yöpyä siellä, kun paikalle liukui musta auto, jonka tummennettujen lasien takaa paikallinen mies ihmetteli touhujamme.

Mies viittoi meidät mukaansa ja vei meidät rakennuksessa sijainneeseen toimistoonsa. Hän ei puhunut ollenkaan englantia emmekä me osanneet koreaa. Mies antoi meille pyyhkeitä kuivatteluun ja tarjosi keksejä. Pian hän halusi, että nostamme pyörät sisään toimistoon ja lähdemme hänen kotiinsa. Meille olisi kelvannut yö katoksen alla, mutta otimme kutsun vastaan. Lyhyen automatkan jälkeen saavuimme miehen talolle. Hän tarjosi meille omaa huonettaan, mutta vakuuttelimme, että olohuoneen lattialla nukkumien sopii meille hyvin. Katselimme yhdessä korealaisia uutisia, jotka vaikuttivat pelkän videokuvan perusteella melko kansallismielisiltä. Armeijajuttua tuli moneen otteeseen.

Mies vetäytyi omaan huoneeseensa nukkumaan. Talossa oli hieman omituinen tunnelma ja meistä tuntui, että paikalla oli muitakin ihmisiä, vaikka emme tavanneet ketään. Aamulla selvisi, että mies asui talossa äitinsä kanssa. Aamulla vanha nainen kokkasi meille aamupalaa. Pöydässä oli riisin lisäksi kalaa ja sikanautaa säilyketölkistä. Nötkötti on melko suosittua ja tunnettuja merkkejä pidetään luksustuotteina. Aamupalan jälkeen menimme miehen toimistolle ja pakkasimme pyörämme. Mies poistui paikalta vähäeleisesti ja me jäimme ihmettelemään kokemusta. Mitään emme ymmärtäneet, mutta silti saimme osaksemme vieraanvaraisuutta ja pyyteetöntä auttamista.

Breakfast With A Sad Man

Mystery Man's Mystery Mom

Aurinko alkoi paistaa iltapäivällä. Ylitimme yhden pyöräreitillä olevan suuren padon, joka oli merkitty karttoihin nähtävyytenä. Ei ollut mikään kovin ihmeellinen nähtävyys. Pysähdyimme lounaalle ravintolaan, jonka terassilla istui ihmisiä. Pöydässä istuessa tarkkailin ympäristöä ja tulin siihen lopputulokseen, että kyseinen ravintola ei varmaan pärjäisi kovin hyvin hygieniatarkastuksessa. Ruoat oli jo tilattu, joten ei auttanut kuin syödä. Poljimme päivän aikana kuusi ja puoli tuntia, mutta matka eteni vain 90 kilometriä. Illalla löysimme urheilupuiston, jossa oli tilaa pienelle teltallemme. Yöllä telttaan kantautui jostain huuliharpun soittoa.

Sports Parks Deliver

Slower Traffic

Aamulla kenttä oli sumun peitossa. Tapasimme tien varrella pyöräilijän, joka ei osannut englantia, mutta halusi silti auttaa. Hän näki, että kokeilimme levähdyspaikan vesihanoja ja lähti johdattamaan meitä läheiselle lähteelle. Hän esitteli myös pyöräpassinsa leimoja ylpeänä ja kehotti meitä kerämään niitä, jotta saisimme mitalin. Lupasimme yrittää.

Saavuimme pieneen kylpyläkaupunkiin ja etsiskelimme sopivaa lounaspaikkaa. Päädyimme ravintolaan, jossa tarjoiltiin perinteistä korealaista ruokaa. Olin pettynyt ateriaan, joka oli kallis laatuunsa nähden. Löysimme pienen kaupan, jonka edessä istuskelimme pari tuntia. Kaupunki vaikutti täysin kuolleelta.

Lähdimme liikkeelle ja kysyimme erään ravintolan edustalta edullista gimbap-paikkaa, tyttö viittoili jatkamaan samaa tietä eteenpäin. Pääkatu löytyi nopeasti ja tajusimme, että olimme turhaan notkuneet kaupungin reunamilla jonkinlaista elämää etsien. Ruokaa ostettuamme jätimme kylpyläkaupungin taaksemme ja lähdimme nousemaan läheiselle vuorelle. Tie oli hiljainen ja tavoitimme vuoren huipun juuri hämärän laskeutuessa. Söimme mukaan pakkaamamme eväät ja pystytimme teltan tähän saakka hienoimpaan paviljonkiin, jossa oli tilaa myös pyörille.

2 Years

Great Camping Spot

Lights In The Dark

Laskimme aamulla alas vuorelta. Sää oli vielä viileä ja minun täytyi pysähtyä pukemaan pitkähihainen paita päälle. Seurasimme reittiämme kohti Chungjua, joka oli lähin hieman suurempi kaupunki. Chungju on ilmeisesti tunnettu omenoistaan, kun omenapuita tuntui olevan kaupunkiin johtavan tien varrella ja taisi siellä olla jonkinlainen omenapatsaskin.

Löysimme aseman lähettyviltä elämää. Söimme pienessä ravintolassa liian mausteista ruokaa ja parkkeerasimme läheiseen kahvilaan tauolle. Etsimme netin avulla leiripaikkaa ja löysimme sekä suurehkon puiston että urheilustadionin. Puistossa oli liikaa ihmisiä vielä illalla, joten lähdimme stadionille. Siellä oli paikallista nuorisoa iltaa viettämässä eikä sopivaa paikkaa meinannut löytyä. Löysimme kuitenkin läntin nurmikkoa kävelysillan alta. Yritimme pystyttää teltan mahdollisimman huomaamattomasti. Vartijat kuitenkin näkivät meidät, mutta eivät sanoneet mitään. Teinit metelöivät vielä myöhään illalla eikä nukkumisesta meinannut tulla mitään.

Suunnistimme herättyämme takaisin asemalle. Istuskelimme siellä lounaaseen saakka ja lähdimme pyöräilemään vasta iltapäivällä. Illalla oli viileämpää eikä liikenne juuri häirinnyt. Pääsimme takaisin pyörätielle ja sitä pitkin oli täysin turvallista jatkaa pimeässä. Tavoitimme mäessä yksinäisen pyöräilijän, joka halusi varmuuden vuoksi ajaa porukassa. Jatkoimme kolmestaan jonkin matkaa. Pyörätie kulki pienen saaren läpi ja huomasimme levähdyspaikan, jossa oli hyvät puitteet telttailuun. Isossa puistossa ei ollut ketään muita kuin me. WC oli uusi ja sieltä löytyi ilmastointilaitteet ja taustamusiikit, mutta huomasimme harmiksemme, että vettä ei oltu muistettu kytkeä.

One Direction

October Sunset

Pyöräilimme koko päivän aamusta iltaan päästäksemme Souliin. Kaupungin ulkopuolella tapasimme australialaisen Arielin, joka oli päivän mittaisella kestävyyslenkillä rannikolta toiselle. Matkaa hänelle oli kertynyt noin 250 kilometriä. Loppumatka sujui mukavasti jutellen ja eksyimme kertaalleen reitiltäkin, kun juttu oli kesken emmekä kiinnittäneet huomiota opasteisiin. Pääsimme vihdoin kaupunkiin ja löysimme oikean sillan joen toiselle puolelle. Sanoimme hyvästit Arielille, joka jatkoi vielä rannikolle saakka.

Autumn In Korea

Bike Highway

Some Bike Path

Löysimme isäntämme Hanin asunnon GPS:n avustuksella. Kello oli jo paljon ja Han oli ollut huolissaan ja luuli, että olimme eksyneet. Tapasimme myös Hanin tyttöystävän. Asunto oli Hanin työsuhdeasunto, mutta hänet oli hiljattain siirretty telekommunikaatioyrityksen pääkonttorilta takaisin kenttätyöhön. Uusi toimisto oli lähempänä hänen kaupungin toisella laidalla sijainnutta kotiaan, joten kaupunkiasunnolle ei ollut enää niin paljon käyttöä. Saimme siis asua siellä ihan vapaasti.

Han

Company Buildings

Vietimme Soulissa aikaa Hanin asunnolla ja sen ympäristössä. Kävimme pariin otteeseen kaupungilla ja toki vierailimme myös pophitistä tunnetuksi tulleella Gangnamin alueella. Tapasimme Bekin, johon olimme tutustuneet Istanbulissa. Hän oli palannut kotiin muutamaa viikkoa aiemmin. Hänen vuoden mittainen pyörämatkansa Koreasta Lontooseen oli sujunut hyvin.

Amie oli tavannut korealaisia hallituksen työntekijöitä Tsekeissä lähes pari vuotta aiemmin. He olivat olleet tutustumassa eurooppalaisiin pyöräteihin. Käyntikortti oli yhä tallessa ja yhteydenoton jälkeen saimme kutsun ympäristövirastoon, jossa meille kerrottiin uusista projekteista. Eräs projekti oli älypuhelinsovellus pyöräilijöille. Se toimi ajotietokoneena ja karttana, mutta erottui muista tuotteista siten, että siinä painotettiin luonnonpuistoja ja jaettiin tietoa kasvi- ja eläinlajeista. Applikaatio vaikutti hyvältä ja oli hallituksen rahoittama eli siis käyttäjille ilmainen. Viraston väki vei meidät lounaalle hienoon ravintolaan ja se oli tietysti mukavaa.

Gangnam

Environmental Office

Tapasimme myös Amien koulukaverin Jo Annin. Illallisella hänen luonaan oli muitakin ulkomaalaisia ja saimme kuulla heiltä lisää korealaisesta elämänmenosta. Ukrainalainen Igor työskenteli sijoitusneuvojana suuressa teräsyhtiössä ja kertoili paikallisesta työkulttuurista länsimaisen työntekijän näkökulmasta.

Dinner With Julie

Soulista mieleen jäi muutamia juttuja Koreasta. Maassa on paljon kirkkoja ja korealaiset ottavat kristinuskon melko tosissaan. Yksistään Hanin asunnon lähellä olevan puiston ympäristössä oli kymmenkunta kirkkoa. Kahviloita Koreasta löytyy kirkkojakin enemmän. Soulissa kahviloita on joka nurkassa ja ketjuja on kymmeniä. Kaupungissa on jo yli 15 000 kahvilaa ja niiden lukumäärää on jouduttu säätelemään. Korealaiset eivät myöskään pidä bakteereista. Jokaisessa ravintolassa mukit pidetään steriloivassa kaapissa ja löysimme kirjastosta koneen, jolla lainattavat kirjat voi steriloida ennen kotiin viemistä.

Churches

Book Sterilizing Machine

Päätin vaihtaa hyvin palvelleen eturenkaan Soulissa ollessamme. Tämä oli viimeinen alkuperäinen rengas, sillä toinen vaihtui jo alkuvuodesta Istanbulissa. Eturenkaalla tuli ajettua noin 12 600 kilometriä ja sillä olisi varmasti päässyt pidemmällekin. Paikallisesta pyöräkaupasta löytyi kestävä rengas tilalle, joten nyt ei pitäisi olla rengashuolia vähään aikaan.

Continental Travel Contact 12 600 km

Vietimme Soulissa pari viikkoa. Alkuperäiset suunnitelmat olivat taas muuttuneet ja päätimme lentää takaisin Japaniin. Siitä lisää tuonnempana.

Comments

  1. Jaakku says

    Kiva lukea näitä juttuja täältä. Mikä muuten oli alkuperäinen suunnitelma, ja miten pitkään itse asiassa olette olleet nyt tienpäällä yhtätoistoa?

    • Olli says

      Moi,

      Ennen matkaa ajattelin, että reissu kestäisi vuoden. Tähän mennessä se on kestänyt jo kohta 22 kuukautta ja tulee kestämään yli kaksi vuotta. Pitkiä taukoja on ollut matkan varrella useita eli yhtäjaksoista pyöräilyä matka ei ole ollut.

      Olli

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>