Tokio-Shimonoseki

Lähdimme matkaan Tokiosta kuuden viikon vapaaehtoistyörupeaman jälkeen. Olimme pitäneet huolta talosta ja kissasta perinteikkäässä Yanakan kaupunginosassa. Työnantajamme oli värikäs hahmo, jolla vaikutti olevan lusikka monessa sopassa. Me emme kuitenkaan tavanneet häntä henkilökohtaisesti, vaan kommunikoimme sähköpostitse. Tässä tapauksessa homma toimi paremmin näin.

Tauko oli tehnyt hyvää ja olimme ehtineet saada paremman kuvan suurkaupungista, jonne pääsystä matkan alkupuolella haaveilimme. Tokio on todella mahtava kaupunki ja olimme onnekkaita siinä mielessä, että meillä ei ollut mitään paineita yrittää nähdä kaikkea viikossa tai kahdessa.

Leaving The House In Tokyo

Luovutimme talon seuraavalle vapaaehtoiselle ja suuntasimme kohti kaupungin länsireunaa. Emme suunnitelleet reittiä tarkaan, vaan koetimme vältellä isoja moottoriteitä ja pujottelimme pikkukatuja pitkin.

Pysähdyimme syömään lounaaksi ramen-nuudeleita kadulle, jota sattumalta tapaamamme pyöräkaupan omistaja oli suositellut. Päivä oli erittäin kuuma, joten ostimme paikallisesta halpahallista pyyhkeet, jotka kastelimme ja kiedoimme päidemme ympärille. Tämän kikan pöllimme paikallisilta raksamiehiltä. Märkä puuvillapyyhe viilentää hyvin jos sen kastelee uudelleen aina välillä.

Emme päässeet pois kaupungista ennen pimeää. Löysimme leiripaikan tyhjältä jalkapallokentältä, mutta menimme syömään illallista ja odottelemaan läheiseen supermarkettiin pariksi tunniksi ennen teltan pystyttämistä. Leiripaikka osoittautui hyväksi valinnaksi ja teltassa oli yllättäen jopa nettiyhteys.

Towel Style

Football Field

A Way To Start The Day

Lähdimme liikkeelle aikaisin seuraavana aamuna aamupalan jälkeen. Pääsimme vihdoin ulos kaupungista ja vihreät kukkulat tarjosivat pitkästä aikaa hieman erilaisia maisemia. Olimme pyöräilleet noin 65 km talolta lähdettyämme eli kaupunki lähiöineen on todella iso. Valitsimme pienen tien, joka kulki moottoritien suuntaisesti länteen. Kiipesimme pienen kukkulan huipulle, jossa pidimme tauon levähdyspaikalla.

Green

Joukko eläkeikäisiä vaeltajia oli taukopaikalla odottelemassa bussia ja he olivat kiinnostuneita matkastamme. He antoivat meille pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä ja kertoivat, että valitsemamme tie päättyy vähän matkan päässä. Käsitimme, että se jatkuu huonokuntoisena ja olimme jatkamassa matkaa, mutta vanhempi herrasmies painotti, että tie ei ole pyöräilykelpoinen ja meidän kannattaa kääntyä takaisin. Tien kunto ei koskaan selvinnyt, sillä päätimme noudattaa hyvää tarkoittavan miehen neuvoa ja palasimme takaisin.

Pääsimme illalla edellisen päivän tavoitteenamme olleeseen Uenoharan pikkukaupunkiin. Leiriydyimme pienen tien päässä olevalle parkkipaikalle. Aurinko oli lämmittänyt asfaltin siten, että teltassamme oli lattialämmitys täysillä koko yön, vaikka sitä ei olisi erityisemmin kaivattu.

Little Lot

Olimme valinneet reitin, joka vei meidät vuorille ja kiipeäminen alkoi jo heti aamusta. Georgiassa tapaamamme japanilaiset pyöräilijät olivat piirtäneet meille kartan, jota olimme päättäneet seurata. Nousua riitti koko päivän ajaksi. Pysähdyimme iltapäivällä lounaalle pieneen tienvarsiravintolaan.

Edessä oli useamman kilometrin mittainen tunneli ja pohdiskelimme etenemisvaihtoehtojamme. Voisimme palata takaisin tai kiertää tunnelin kiipeämällä vuoren huipun kautta. Päätimme valita kiertotien, joka oli jyrkkä, mutta muuten erittäin hyvä valinta. Tiellä ei ollut ollenkaan autoja ja saimme kiivetä rauhassa omaa tahtiamme.

Mountain Road

Mirror On An Empty Road

Vuoren huipulle päästyämme meille selvisi syy tien hiljaisuuteen. Huipulla oli toinen pienempi tunneli, joka oli suljettu. Siinä ei näyttänyt olevan mitään vikaa ja pyörät sai ujutettua puomien ohi, joten päätimme jatkaa matkaa eteenpäin.

Laskettuamme tietä vähän matkaa huomasimme työmaan ja sen, että tie oli sortunut muutaman kymmenen metrin matkalta. Autolla ei olisi päässyt eteenpäin, mutta pyörät sai talutettua sortuman ohi. Loppulasku illan hämärtyessä oli erittäin hieno. Pääsimme Yamanashiin, jossa pysähdyimme ruokaostoksille. Hedelmistään tunnetussa kaupungissa päädyimme leiriytymään hedelmätarhaan. Kuinkas muutenkaan.

Road That Disappeared

Mountain Road #2

Fruit Garden In Yamanashi

Pakkasimme leirin kasaan aamun sarastaessa ja jatkoimme matkaa läheiseen 7 Eleveniin aamupalalle. Japanissa näitä pikkukauppaketjuja on useita ja niillä on tuhansia myymälöitä ympäri maata. Tien varsilta ei ole vaikeaa löytää ruokaa, vettä tai puhdasta vessaa.

Jatkoimme matkaa ja huomasimme, että edellisten päivien nousut tuntuvat jaloissa pitkän pyöräilytauon jälkeen. Kuumuus ja kostea ilma tekivät kiipeämisestä entistä haastavampaa. Ensimmäistä kertaa koko matkan aikana olosuhteet olivat saunaan verrattavissa. Edellisen kesän helteet Euroopassa olivat helpompia tai sitten ne olivat jo pyyhkiytyneet muistista.

Time For A Break

Sauna Cycling

Cold Drink Anyone?

Päätimme muuttaa reittiä ja suunnata kohti rannikkoa, joka näytti kartalla tasaisemmalta. Ohitimme seudun, jolta olisi pitänyt olla hyvät näkymät Fuji-vuorelle, mutta poljimme jokilaaksossa, josta emme kaikesta huolimatta nähneet edes Fujin huippua. Kuumuus jatkui, mutta minun täytyi ottaa irtohihat käyttöön käsivarsien palamisen takia.

Illalla pysähdyimme pieneen kaupunkiin, jossa söimme iltapalaa marketin pihalla. Alkoi sataa, joten päätimme etsiä leripaikan lähistöltä. Päädyimme koulun vierellä olleen leikkipuiston katoksen alle. Puistossa oli vesihanat ja suihku päivän päätteeksi oli paikallaan.

Camping At The Playground

Nousimme aamulla kuudelta ja valmistauduimme aikaiseen lähtöön. Kuuma tuli jo seitsemältä eli kiirehtimisestä ei ollut juurikaan hyötyä. Poljimme loppumatkan rannikolle. Muutamaa pienempää nousua lukuunottamatta polkeminen helpottui maisemien tasoittuessa. Yritimme pitää paljon taukoja kuumuuden takia. Oli sunnuntai ja huomasimme, että liikkeellä oli paljon moottoripyöräilijöitä.

Hot Day Again

Pääsimme vihdoin rannikolle Shimizu-nimiseen kaupunkiin. Viimeksi olimme nähneet Tyynen Valtameren sen toiselta rannalta Seattlessa. Keskipäivän kuumuus ei houkutellut pyöräilemään, joten etsimme lounaspaikan, jossa istuimme pitkään pattereita lataillen.

Emme löytäneet nettiyhteyttä kovin helposti ja tämä oli ensimmäinen kerta pitkään aikaan, kun jouduimme maksamaan netin käytöstä erikseen kahvilassa. Tämä osoittautui myöhemmin melko yleiseksi käytännöksi. Kahviloilla ei ole omaa langatonta verkkoa, mutta verkkoon pääsee melkein mistä vaan jos maksaa operaattorille noin neljä euroa vuorokaudesta. Tunnukset toimivat kahdella koneella yhtäaikaa, joten loppujen lopuksi hinta ei ollut kovin paha.

Fishing Boats

Etsimme kartalta sopivaa leiripaikkaa ja päädyimme valitsemaan muutaman kilometrin päässä olevan stadionin. Se osoittautui hyväksi valinnaksi, sillä stadionin kupeessa ollut parkkipaikka oli hiljainen. Lisäksi löysimme tenniskenttien vierestä suihkumahdollisuuden ja jälleen kerran teltassa oli langaton netti.

Stadium Parking Lot (with wi-fi)

Heräsimme aamulla lenkkeilijöiden ääniin. Japanilaiset eivät kuitenkaan juuri välitä oudoista matkalaisista, jotka leirityvät minne sattuu. Ohikulkijat eivät ole huomaavinaankaan. Meidän kokemustemme mukaan leiriytyminen on melko helppoa ja turvallista kaupunkien keskustoissakin. Jatkoimme matkaa meren rantaa pitkin. Tasaisella rannikolla matka tuntui etenevän huomattavasti nopeammin ja poljimmekin koko päivän hyvää tahtia.

The Pacific Ocean

Supposed To Be Flat

Illalla olimme jo päättäneet leiriytyä pieneen kaupunkiin ja etsiskelimme puistosta leiripaikkaa. Kovin hyvää paikkaa ei löytynyt ja lähdin käymään vessassa läheisessä Family Martissa. Huomasin vessan nurkassa nyrkin kokoisen hämähäkin ja koko paikka tuntui olevan muutenkin täynnä hämähäkkejä. Päätimme jatkaa matkaa seuraavaan kaupunkiin ja jätimme aavemaisen tunnelman taaksemme.

Pääsimme seuraavaan kaupunkiin pimeässä ja etsimme leiripaikkaa GPS:n kartan avulla. Ensimmäinen puisto oli temppeli ja emme kehdanneet telttailla sen alueella. Koulut olivat aidattuja ja golflyöntien treenipaikkakaan ei ollut kovin hyvä telttailua ajatellen. Kolmannella yrityksellä päädyimme puistoon, jossa oli katettu esiintymislava. Pystytimme teltan lavalle. Yöllä heräsimme jonkinlaisen kuolinkamppailun ääniin. Mietimme aamulla, että kyseessä oli varmaan iso koira, joka jahtasi lintua, mutta varmuudella emme tiedä, että mitä kentällä oli meneillään.

Aamulla puistossa oli lenkkeilijöitä ja koiranulkoiluttajia, joista muutama tuli yllätykseksemme juttusille. Kielimuuri haittasi keskustelua, mutta jonkinlaiset kuulumiset saimme kuitenkin vaihdettua. Poljimme aamupäivän ja saavutimme 11 000:n pyöräilykilometrin rajapyykin. Pääsimme Hamamatsuun, jossa päätimme pitää pidemmän tauon.

Menimme kahvilaan lataamaan akkuja, mutta meille selvisi, että pistorasioiden käyttö oli kielletty. Tähän emme olleet aiemmin törmänneet ja olimme jo maksaneet juomista, joten pyysimme lupaa ladata akkuja tunnin verran. Pienen neuvottelun jälkeen saimme luvan. Jatkoimme matkaa kaupungin kirjastoon, mutta sielläkään pistorasioita ei saanut käyttää. Jonkinlainen säästöohjelma taisi olla meneillään. Japanin mittakaavassa pienehkö kaupunki on monen tunnetun yrityksen kotipaikka. Pääkadulla oli Yamahan musiikkipuolen pääkonttori, jossa kävimmekin pikaisesti silmäilemässä vapaita pistorasioita. Illalla päädyimme leiriytymään kaupungin keskuspuistossa sijainneen taidemuseon viereen.

Art Museum Performance Piece

Jälleen kerran aamuvirkut eläkeläiset saivat ihmeteltävää, kun heräilimme puistosta. Menimme takaisin kaupungille syömään aamupalaa. Tien toisella puolella pikkukauppaa pitänyt pariskunta tervehti meitä ja hetken päästä mies toi meille juomia matkaa varten. Pyöräilimme iltaan saakka kunnes sade yllätti meidät illallisen aikana. Etsimme leiripaikkaa ja päädyimme läheisen koulun pihalle katoksen alle yöksi.

Seuraavana päivänä saavuimme Nagoyaan. Meillä ei ollut mitään suunnitelmia, joten pesimme pyykkiä puistossa ja kuivattelimme vaatteita bussiaseman edustalle virittemällämme pyykkinarulla. Päätimme jäädä kaupunkiin koko päiväksi. Tutkiskelimme läheisiä puistoja, mutta niistä ei sopivaa telttapaikkaa löytynyt.

Päätimme lopulta mennä Nagoyan linnan ympärillä olevaan puistoon, joka näytti kartalla melko isolta. Leiriydyimme varjoisaan paikkaan rakennuksen seinustalle. Olin juuri peseytymässä, kun yövartija huomasi meidät ja tuli katsomaan, että millä asioilla olimme liikkeellä. Hän ei ilahtunut nähdessään telttamme, mutta antoi meidän kuitenkin jäädä, kun lupasimme lähteä aikaisin aamulla.

Nagoya Science Museum

Salary Racer

Drying Laundry In Nagoya

Vartija herätti meidät ennen kuutta ja pakkasimme kamat kasaan nopeasti, ettei kaverille tulisi mitään vaikeuksia meidän takiamme. Lähdimme suunnistamaan ulos kaupungista ja poljimme esikaupunkialueilla suurimman osan päivästä. Pääsimme illalla pieneen kylään, josta löysimme iltapalaa ja tyhjän parkkipaikan, jolle leiriydyimme.

Empty Parking Lot In A Small Town

Olimme valinneet tien, joka johti vuorille ja seuraavana päivänä kiipeäminen alkoi heti aamusta. Mäki oli jyrkkää heti alussa ja jostain syystä ajattelin, että kyseessä on joku pienempi nyppylä ja jatkoin paahtamista. Liian kovaa poljettu alkumatka johti siihen, että piti pysähtyä lepäämään useita kertoja nousun aikana.

Huipulla tapasimme maantiepyöräilijöitä, jotka olivat tulleet toisesta suunnasta. He vahvistivat meille, että tunnelin jälkeen alkaa alamäki. Se oli helpottava tieto siinä vaiheessa päivää. Laskimme alas Shigaan. Kaupunki ei ollut erityisen mielenkiintoinen, mutta löysimme rauhallisen leiripaikan jalkapallokentän pyöräkatoksen alta.

Climbing Again

Not Sweating At All

Sewer Garden

Aamun valjettua lähdimme polkemaan Kiotoon pienessä tihkusateessa. Matka ei ollut pitkä ja pääsimme kaupunkiin jo aamupäivällä. Jätimme pyörät parkkiin keskustaan ja kävelimme pääkatuja edestakaisin. Pidimme tauon kahvilassa ja etsimme illalla stadionin, jonka parkkipaikalla oli hyvin tilaa teltalle.

Waking Up In Kyoto

Seuraavana päivänä menin muutamaksi tunniksi kaupungille valokuvaamaan. Törmäsimme keskustassa mielenosoitukseen, jossa paikallinen maahanmuuttovastainen ryhmä herätti pahennusta. He puhuvat ikävän rasistiseen sävyyn erityisesti Japanissa asuvista korealaisista. Juttelimme hetken vastamielenosoitukseen osallistuneiden aktivistien kanssa. Kyseinen rasistiryhmä on pieni, mutta kasvaa silti koko ajan. Tuli mieleen esimerkkejä kotimaasta.

Kyoto Police Officer

Meille oli kerottu, että Kiotosta pääsee Osakaan pyörätietä pitkin ja löysimmekin kyseisen pyörätien. Pyöräilimme joen vartta pitkin kaikessa rauhassa ilman autoja. Japanilaisista autolijoista ei tosin ole ollut mitään harmia. Autoja on paljon, mutta liikennekäyttäytyminen on parasta, mihin olen tähän mennessä törmännyt missään.

Pyörätien varrella oli vihreää ja miellyttävää. Osakan lähettyviltä alkanut puisto oli todella iso. Haittapuolena kaupunkia lähestyttäessä oli esteet, joita pyörätielle oli laitettu moottoriajoneuvoja varten. Tavallisella pyörällä niiden läpi pujahtaa suhteellisen helposti, mutta sivulaukuilla varustetulla pyörällä homma oli hankalaa.

Leaving Kyoto

Amie On The Bike Path

On The Bike Path To Osaka

Osaka City Lights And The Moon

Saavuimme Osakan keskustaan ja löysimme isäntiemme talon melko helposti sillä se sijaitsi joen varrella. Korealainen Bnag Kwan Suk ja hänen vaimonsa ottivat meidät vastaan ja majoittivat meidät asuntonsa vierashuoneeseen. Vietimme heidän luonaan neljä yötä ja kävimme tutustumassa kaupunkiin muutamaan otteeseen.

Hankin paikallisesta pyöräparatiisista uuden keskiön, koska pyörästäni oli jo jonkin aikaa kuulunut outoa naksumista. Mekaanikko sanoi, että vanhalla olisi vielä ajanut, mutta ääni hävisi eikä osa ollut kallis. Osaka vaikutti mielenkiintoiselta kaupungilta ja sinne täytynee palata joskus uudestaan. Muun muassa Osakan lähistöllä sijaitsevan Shimanon museo jäi tällä kertaa näkemättä.

Osaka Castle #2

Glico Man

Osaka Home

Osakasta lähdettyämme pääsimme parissa päivässä Himejiin, jossa tapasimme Amien ystävän perheen. Pääsimme viettämään pari yötä perinteisessä japanilaisessa talossa perheen vieraana. Isoäitiä vähän ihmetytti, että mitäs hiihtäjiä nämä on enkä ole ihan varma, että selvisikö asia hänelle koskaan.

Yuko's Family #2

Seuraava kohteemme oli Tbilisissä tapaamamme Yohein koti, jonne oli noin kahden päivän matka. Hänen vanhemmillaan on luomutila Miharan lähistöllä. Yohei oli antanut meille viestin vanhemmilleen ja halusimme toimittaa sen perille. Löysimme maatilan osoitteen paikallisen turisti-infon työntekijän avulla. Toimistolla oli yksityiskohtaiset kartat alueesta ja niistä oli paljon hyötyä.

Wi-Fi Sniffing

Poljimme oikealle tielle, mutta tilaa ei löytynyt ensimmäisellä yrittämällä. Kysyimme naapureilta neuvoa ja löysimme oikean talon. Yohein äiti oli kuullut meistä, mutta oli silti iloisesti yllättynyt, kun saavuimme hänen ovelleen. Tapasimme myös tilalla työskennelleen taiwanilaisen vapaaehtoistyöntekijän. Pian lähdimmekin yhdessä katselemaan alueen nähtävyyksiä, joista vaikuttavin oli vuoren huipulla sijainnut temppeli, josta oli hienot näkymät saaristoon.

Small Buddha

View From The Temple

Layers

Serene

Vietettyämme yön maatilalla Yohein äiti vei meidät Hiroshimaan johtavalle tielle. Rantaa pitkin matka oli pidempi, mutta huomattavasti tasaisempi. Emme päässeet Hiroshimaan saman päivän aikana. Päädyimme illalla telttailemaan baseball-kentän laidalle. Paikka oli suojaisa ja mietimme, että tuskin kukaan tulee sinne aamulla. Olimme väärässä, sillä ensimmäiset pelit olivat käynnissä jo puoli kuudelta. En tiedä mikä pappaliiga oli kyseessä.

Baseball At 05:30 AM

Saavuimme Hiroshimaan aamupäivällä ja menimme suoraan tutustumaan Peace Parkiin ja museoon. Museovisiitti oli vaikuttava ja siellä selvisi paljon Hiroshiman historiasta ja kaupungin pommittamista edeltävistä tapahtumista. Myös tuho ja sen mittakaava tuli selväksi. Erittäin pysäyttävä kokemus ja oikeastaan pakollinen kaikille kaupungissa vieraileville.

A-Bomb Dome #1

A-Bomb Dome #2

Tapasimme kaupungilla ranskalaisen pyörämatkailijan, joka vaikutti hieman oudolta kysellessään meiltä tietoja, mutta ei kertonut itsestään juuri mitään. Pettymys unohtui nopeasti, sillä löysimme keskustasta Chikara Meshin, joka oli ollut suosikkipikaruokalamme Tokiossa. Paikan riisikulho maistui hyvältä pitkästä aikaa.

Illalliseksi söimme paikallista erikoisuutta, okonomiyakia, joka oli vähän liiankin täyttävää. Leiriydyimme illalla keskustassa sijainneeseen puistoon aivan Peace Parkin lähettyville.

Okonomiyaki 1

Okonomiyaki 2

Hiroshima Central Park

Hiroshima Sun

Aamulla puistossa oli tarjolla ilmaisia opastettuja kierroksia ja päätimme käyttää tilaisuutta hyväksemme. Saimme hieman lisää tietoa muistomerkeistä ja rakennuksista, jotka säilyivät pystyssä pommin jäljiltä. Söimme uudestaan suosikkipaikassamme ja jatkoimme iltapäivällä matkaa pois kaupungista. Löysimme pimeässä tien varrelta jonkinlaisen vesipuiston, jonka tasaisella parkkipaikalla oli hyvä nukkua.

Paper Cranes

Children's Memorial

Seuraavan parin päivän aikana matkamittariin tuli täyteen 12000 kilometriä. Amien yhteenlasketut kilometrit ylittivät samalla kahdenkymmenentuhannen rajan. Tapasimme japanilaisen pariskunnan, joka sattui ohittamaan meidät samalla hetkellä ja he nappasivat meistä kuvan. He olivat kävelleet Tokiosta.

12 000 km

12 000 km Together

Kesä alkoi olla jo lopuillaan Japanissa, vaikka lämpötiloissa se ei paljoa tuntunut. Oli sadonkorjuun aika ja riisipelloilta nousi savu, jonka pystyi haistamaan joka ilta.

Olimme matkalla Fukuokaan, mutta kuulimme, että lähempänä olevasta Shimonosekistä pääsee lautalla Koreaan ja pyöräilijät pääsisivät poikkeuksellisesti puoleen hintaan. Muutimme siis suunnitelmiamme ja määränpää oli nyt lähempänä.

Rice Fields

Rice Harvest

Vietimme viimeisen yön Japanissa pienen kaupungin apteekin takana. Nykyään tuntuu siltä, että leiripaikan löytää mistä vaan. Ei tarvitse paljoa stressata sen takia ja Japanissa on erityisen turvallista.

Nousimme aamulla aikaisin ja pyöräilimme loppumatkan Shimonosekiin. Lauttaterminaali löytyi pienen etsinnän jälkeen. Saimme hankittua liput ongelmitta, mutta lautta lähti vasta illalla. Menimme tappamaan aikaa supermarketin kahvilaan. Samassa yhteydessä oli kolikkopesula ja päätimme kokeilla pyykinpesua sellaisessa ensimmäistä kertaa. Koneet toimivat hyvin ja muutamalla kolikolla saimme puhtaita ja kuivia vaatteita käyttöömme.

Small Town Pharmacy

Menimme ajoissa takaisin terminaaliin ja pyörien saamisessa lauttaan oli pieniä ongelmia. Oikeastaan ongelmat olivat vain kielimuurista johtuvia, sillä emme aluksi ymmärtäneet, että mitä kautta pyörät menevät kyytiin. Loppujen lopuksi pyörät menivät rahtina ilman laukkuja. Laukut täytyi kantaa käsissä hyttiin.

At The Ferry Terminal

Lautta ei ollut täynnä ja meille annettiin kokonainen 6-hengen hytti. Kyseessä oli karvalakkimalli, mutta oma hytti joka tapauksessa. Laiva ei ollut mikään luksusristeilijä, mutta aika kului ihan mukavasti lueskellessa ja nukkuessa.

Cabin Furniture

Seuraavana aamuna heräsimme Koreasta.

Terveisin,

Olli

Comments

    • Olli says

      Hei Tapsa,

      Kiitokset tsemppauksesta! Mukavaa huomata, että joku jaksaa vielä seurata blogia, vaikka päivitän tätä nykyään harvakseltaan.

      Olli

      • matti says

        kannattaa päivittää :)

        edelleen mielenkiintoisia nuo teidän yöpaikat, itsekin mietin pitäisikö jo vihdoin hankkia teltta, joka seisoo ilman kiiloja.

        ps. Istanbul-reissun koostevideo on Yle Areenassa: http://areena.yle.fi/tv/2037923

        • Olli says

          Moi Matti,

          Vihdoinkin päivitin. Blogi on ollut jäljessä, mutta yritän päästä ajan tasalle.

          Terveiset Malesiasta!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>